|
Hanna Kolvanki on freelancertoimittaja, joka tähtää ensi kesänä puolikkaalle maratonille. Takana on yksi puolikas, jossa jäätiin kauas aikatavoitteesta. Nyt edessä on uusi yritys. Hanna selvittelee matkan varrella juoksuharrastukseen liittyviä pulmia ja kysymyksiä. Paavo Nurmi -tapahtumien uutiskirjeet kertovat kuinka matka etenee.
Osa 1. Motivaatiota etsimässä
Kun viime keväänä aloitin juoksemisen, olin varma, että pitkäjänteisellä harjoittelulla saisin itseni puolessa vuodessa paitsi kuntoon, myös pysymään lenkkipoluilla. Toisin kävi. Puolimaratonin jälkeen motivaatio tipahti äkkiä nollaan ja askel alkoi painaa niillä kahdella lenkillä, joilla puolikkaan maratonin jälkeen kävin. Mahtaisiko juoksukoulu auttaa motivaatio- ja tekniikkatyhjiöön, jonka viime kesä synnytti? Mitäpä sitä yksikseen miettimään, kysynpä neuvoja juoksijoilta joilla on omakohtaisia kokemuksia. 
"Sini Silvan käy useimmiten yksin juoksemassa, vaikka nauttiikin ryhmälenkeistä."
Sini Silvan kertoi minulle mielellään jäävänsä luokalle. Hän nimittäin uusii juoksukoulun. Ensimmäisellä kerralla Silvanilla oli tavoitteena, että juoksuharrastus säilyisi. Nyt toisella kerralla hän nimeää tavoitteeksi kokonaisvaltaisemman harjoittelun.
- Tällä kertaa haluaisin myös opetella venyttelemään ja tekemään lihaskuntoa annetun harjoitusohjelman mukaan, Silvan kertoi.
Vaikka Silvan useimmiten juoksee yksin, hän pitää porukassa juoksemisesta.
- On paljon hauskempaa juosta jonkun kanssa. Yksin tunnin lenkki tuntuu pitkältä, mutta porukassa tulee juostua puolitoista tuntiakin helposti, Silvan lisäsi.
Silvan suositteli juoksukoulua kaikille, mutta erityisesti työssäkäyville äideille, jotka kuvittelee, ettei heillä ole aikaa juoksulle.
- Aikaa löytyy aina, kun on motivaatiota, Silvan huomautti
Myös yksin on kiva juosta
Timo Miettinen ei ole koskaan ollut juoksukoulussa. Tosin hän on juossut parikymppisenä kilpaa, mikä oli hänen juoksukoulunsa. Miettisen matkoja olivat 800 ja 1500 metriä. Nykyään juoksu on hänelle harrastus. Miettinen kuvailee itseään elämäntapajuoksijaksi.
- Tämä on tapa olla ulkona ja pitää hyvää kuntoa yllä, hän kuvaili.
Juoksukoulu ei hänen mielestään ole välttämätön, mutta jos juoksee yksin, se vaatii enemmän kurinalaisuutta.
- Juoksukoulusta saa paljon tietoa esimerkiksi vammojen ennaltaehkäisystä, hän huomautti.
 "Timo Miettinen nauttii juoksemista yksin, koska silloin hän kokee pystyvänsä parhaiten kokoamaan ajatuksiaan."
Tietoa löytyy kirjoistakin, mutta on eri asia kuulla asiat jonkun kokeneen juoksijan tai valmentajan sanomana kuin lukea paperilta.
Juoksu ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, mikä kiehtoo monia. Tällaisia ihmisiä ajatus kaksi kertaa viikossa olevasta yhteislenkistä saattaa ahdistaa.
- Tällöin olisi hyvä kuitenkin kysellä kokeneemmilta juoksijoilta vinkkejä, Miettinen lisäsi.
Mistä löytää itselleen sopivan juoksukoulun?
Juoksu on nyt trendikäs harrastus ja juoksukouluja nousee kuin sieniä sateella. Mistä ihmeestä voi tunnistaa kunnollisen juoksukoulun. Netistä löytyy. Suomen Urheiluliitto järjestää maratonohjaajakoulutusta ja luettelee sivuillaan Suomen Urheiluliiton virallisia maratonkouluja.
- Koulutuksella varmistetaan, että koulutus on laadukasta, seura- ja harrastepäällikkö Riikka Pulkkinen kertoi.
Virallisia juoksukouluja järjestäviä seuroja on Suomessa 39. Lisäksi monet seurat järjestävät itsenäisesti juoksukouluja ja on alalla monia yrityksiäkin.
- Kannattaa selvittää etukäteen ainakin se, mitä koulu sisältää. Jos kaipaa henkilökohtaista harjoitusohjelmaa, täytyy selvittää kuuluuko se koulun hintaan. Lisäksi, jos tykkää yhteislenkeistä, kannattaa varmistaa, että niitä järjestetään, Pulkkinen neuvoi.
Ehkä näillä opeilla pääsee alkuun. Nyt pitäisi vielä päättää, lähteäkö juoksukouluun vai ei. Kas siinäpä pulma.
Turun Urheiluliiton järjestämä Suomen Urheiluliiton virallinen Maratonkoulu aloitti 18. marraskuuta. Mukana 42 innokasta juoksun harrastajaa. Seuraava ryhmä aloittaa tammi-helmikuussa.
|
